Olemuksen taso

Keitä olemme? Mistä tulemme? Mihin olemme menossa? Mitä varten elämme? Miksi elämme?

Virheellisesti ihmiseksi kutsuttu "älyllinen eläin" ei epäilemättäkään ole pelkästään tietämätön, vaan ei sen lisäksi edes tiedä, että ei tiedä.

Pahinta kaikessa on se niin vaikea ja niin omituinen tilanne, missä olemme: olemme tietämättömiä kaikkien tragedioidemme salaisuudesta, ja olemme kuitenkin vakuuttuneita siitä, että tiedämme kaiken.

Viekää "rationaalinen nisäkäs", yksi noista ihmisistä, jotka uskovat olevansa elämässään vaikutusvaltaisia, Saharan autiomaan keskelle. Jättäkää hänet sinne, kauas kaikista keitaista, ja tarkkailkaa ilma-aluksesta kaikkea mitä tapahtuu...

Tosiasiat tulevat puhumaan puolestaan: vaikka "älyllinen huomanoidi" luulee olevansa vahva ja uskoo olevansa hyvin miehekäs, pohjimmiltaan hän osoittautuu kauhistuttavan heikoksi.

Rationaalinen nisäkäs on typerä sataprosenttisesti. Hän ajattelee itsestään parasta, hän luulee voivansa kehittyä erinomaisesti lastentarhan, etikettioppaiden, ala-asteiden, yläasteiden, korkeakoulujen, yliopiston, isän hyvän maineen kautta jne. jne. jne.

Valitettavasti, niin monia opintoja ja hyvä tapoja, titteleitä ja rahaa syvemmältä tiedämme hyvin, että mikä tahansa vatsakipu saa meidät surullisiksi ja että pohjimmiltamme olemme yhä onnettomia ja surkeita.

Tarvitsee vain lukea universaalia historiaa saadaksemme tietää, että olemme samoja menneiden aikojen barbaareja ja että sen sijaan, että olisimme tulleet paremmiksi, meistä on tullut pahempia.

Tämä 1900-luku kaikkine spektaakkelimaisuuksineen, sotineen, prostituutioineen, maailmanlaajuisine sodomioineen, seksuaalisine degeneraatioineen, huumeineen, alkoholeineen, kohtuuttomine julmuuksineen, äärimmäisine kieroutumineen, hirviömäisyyksineen jne. jne. jne. on peili, josta meidän täytyy katsoa itseämme. Ei siis ole olemassa painavaa syytä mahtailla, että olisimme saavuttaneet korkeamman kehityksen asteen.

On absurdia ajatella, että aika tarkoittaa kehitystä; "oppineet tietämättömät" ovat valitettavasti yhä pullottuneita evoluution dogmiin.

Kaikilta "pimeän historian" mustilta sivuilta löydämme aina samat kauheat julmuudet, kunnianhimot, sodat jne.

Nykyaikamme "ylisivistyneet" ovat kuitenkin edelleen vakuuttuneita siitä, että kysymys sodasta on jotain toissijaista, ohimenevä vahinko, jolla ei ole mitään tekemistä heidän niin kerskaillulla "modernilla sivilisaatiollaan".

Se, millä todellakin on merkitystä, on jokaisen ihmisen tapa elää: jotkut henkilöt ovat kenties juoppoja, toiset absolutisteja, toiset kunnioitettuja, ja nämä toiset lurjuksia – meitä on joka lähtöön.

Ihmisjoukko on yksilöiden summa: se mitä yksilö on, sitä on ihmisjoukko, sitä on hallitus jne.

Ihmisjoukko on siis yksilön jatke. Ihmisjoukkojen, kansojen muutos ei ole mahdollista, jos yksilö, jokainen henkilö, ei muutu.

Kukaan ei voi kieltää, että on olemassa monia sosiaalisia tasoja: on kirkkoihmisiä ja bordelli-ihmisiä, kauppiaita ja talonpoikia jne. jne. jne.

Irstailija tulee aina vetämään puoleensa himon tapahtumia, draamoja ja jopa tragedioita, joihin hän huomaa joutuneensa.

Juoppo tulee aina vetämään puoleensa juoppoja, ja hän huomaa aina ajautuneensa baareihin ja kapakoihin, se on ilmiselvää…

Mitä vetää puoleensa koronkiskuri, egoisti? Kuinka monia ongelmia, vankiloita, onnettomuuksia?

Katkeroituneet, kärsimään kyllästyneet ihmiset ovat kuitenkin halukkaita muuttumaan, kääntämään sivua historiassaan.

Ihmisraukat! He haluavat muuttua, eivätkä tiedä miten. He eivät tunne menetelmää, he ovat umpikujassa.

Se, mitä heille tapahtui eilen, tapahtuu heille tänään ja tulee tapahtumaan heille huomenna, he toistavat aina samat virheet eivätkä opi elämän opetuksia edes kirveelläkään.

Kaikki asiat toistuvat heidän omassa elämässään: he sanovat samat asiat, tekevät samoja asioita, valittavat samoista asioista.

Tämä tylsä draamojen, komedioiden ja tragedioiden toistuminen tulee jatkumaan niin kauan kuin kannamme sisällämme viha, ahneuden, himon, kateuden, ylpeyden, laiskuuden, ylensyönnin jne. jne. jne. ei-toivottuja elementtejä.

Mikä on moraalinen tasomme? Tai sanokaamme pikemminkin, mikä on "Olemuksemme taso"?

Niin kauan kuin Olemuksen taso ei muutu radikaalisti, kaikkien kurjuuksiemme, tapahtumiemme, vastoinkäymistemme ja epäonniemme toistuminen tulee jatkumaan.

Kaikki asiat, kaikki tilanteet, joita tapahtuu ulkopuolellamme, tämän maailman näyttämöllä, ovat yksinomaan heijastus siitä, mitä kannamme sisällämme.

Hyvällä syyllä voimme vakuuttaa juhlallisesti, että "ulkoinen on heijastus sisäisestä".

Kun ihminen muuttuu sisäisesti, ja tuo muutos on radikaali, myös ulkoinen – olosuhteet, elämä – muuttuvat.

Olen näinä aikoina (vuonna 1974) tarkkaillut erästä ihmisryhmää, jotka valtasivat erään läheisen maa-alueen. Täällä Meksikossa tuollaiset ihmiset saavat mielenkiintoisen nimen "laskuvarjohyppääjät".

He ovat naapurustoa Churubusco-maaseutulaiskaupunginosasta, he asuvat hyvin lähellä kotiani, mikä on syy, jonka vuoksi olen voinut tutkiskella heitä läheltä.

Köyhänä oleminen ei koskaan voi olla rikos – vakava asia ei olekaan siinä, vaan heidän Olemuksen tasossaan.

Päivittäin he tappelevat keskenään, päihtyvät, loukkaavat toisiaan molemminpuolisesti, muuttuvat omien epäonnikumppaneidensa murhaajiksi. He todellakin asuvat saastaisissa hökkeleissä, joissa rakkauden sijaan vallitsee viha.

Useita kertoja olen ajatellut, että jos kuka tahansa henkilö heistä eliminoisi sisältän vihan, kiukun, himon, juoppouden, panettelun, julmuuden, egoismin, juoruilun, kateuden, itserakkauden, ylpeyden jne. jne. jne., muut pitäisivät hänestä, hän ystävystyisi – pelkän psykologisten samankaltaisuuksien ansiosta – hienostuneempien, henkisempien ihmisten kanssa. Nuo uudet ihmissuhteet olisivat ratkaisevia taloudelliselle ja sosiaaliselle muutokselle.

Se olisi menetelmä, joka sallisi tuon henkilön jättää taakseen saastainen "hökkeli", "viemäri"...

Näin ollen, jos todella haluamme radikaalia muutosta, ensimmäinen asia mikä meidän täytyy ymmärtää on, että jokainen meistä (olimmepa sitten valkoisia tai mustia, keltaisia tai kuparinvärisiä, tietämättömiä tai oppineita jne.) on yhdellä tai toisella Olemuksen tasolla.

Mikä on Olemuksemme taso? Oletteko joskus miettineet sitä? Ei olisi mahdollista siirtyä toiselle tasolle, jos olemme tietämättömiä tilasta, jossa olemme.

Vallankumouksellinen psykologia, Samael Aun Weor