Carl Gustav Jung (1875-1961)

Carl Gustav Jung (1875-1961) on yksi tärkeimmistä transpersoonallisen psykologian hahmoista ja myös yksi tämän vuosisadan merkittävimmistä sinologeista (sinologia on tiede, joka tutkii Kiinan kansan historiaa, kieltä, kirjallisuutta ja kulttuuria) - sekä mytologian alueella että unien tulkinnan suhteen - ja suuri esoteeristen virtausten, kuten kristillisen gnostilaisuuden, tantrismin, taolaisuuden, I-Chingin ja alkemian asiantuntija.

C.G. Jung aloitti tutkimuksensa ihmisen motivoitumisesta 1900-luvun alussa perustamalla psykoanalyysikoulun, joka tunnetaan nimellä analyyttisen psykologian koulu. Hän oli itävaltalaisen tohtori Sigmund Freudin aikalainen, ja alussa teki yhteistyötä tämän kanssa. Myöhemmin hän alkoi tutkia omia teorioitaan, muiden muassa persoonallisuustyyppien hyödyntämistä. Jungin mukaan on olemassa kaksi persoonallisuustyyppiä, jotka vaihtelevat tasapainoisesti normaaleissa yksilöissä: ekstrovertti ja introvertti. Jung oli myös sitä mieltä, että henkilökohtainen alitajunta muodostuu henkilökohtaisesta alitajunnasta (tukahdetuista ajatuksista ja tunteista, jotka tulevat esiin ihmisen elämän aikana) ja kollektiivisesta alitajunnasta (niistä tunteista, ajatuksista ja muistoista, jotka ovat periytyneet koko ihmiskunnalta ja jotka ovat sille yhteisiä).

Carl Gustav Jung vieraantui opettajastaan ja suuntasi kohti muinaisten esoteeristen perinteiden lähdettä sammuttaakseen janonsa. Jung sanoi, että unien kautta ihminen voi oppia tuntemaan oman todellisen persoonallisuutensa, ja että unien kautta on myös mahdollista vastaanottaa viestejä tulevaisuudesta. Kirjassaan Unia, ajatuksia, muistikuvia hän sanoo kerran uneksineensa arktisesta, jäisestä tuulesta, joka autioitti Euroopan pellot ja peitti ne raudalla, minkä vuoksi koko alue muuttui asumattomaksi ja kasvittomaksi. Tämä tapahtui kesäkuussa 1914, kaksi kuukautta ennen ensimmäisen maailmansodan alkua.

Vuosien 1912 ja 1919 välillä, Freudista erkaannuttuaan, Jung oli – pikemminkin passiivisesti kuin aktiivisesti – kohteena miltei hallitsemattomalle kuvaryöpylle, joka tulvi hänen kutsumastaan kollektiivisesta alitajunnasta.. Ne olivat hänen henkilökohtaisen sihteerinsä Aniela Jaffen mielipiteen mukaan ”sitä raaka-ainetta, joka teki mahdolliseksi älyllisen luomistyön, jolle hän pyhitti loppuelämänsä.”

Etsien historiallisia ennakkotapauksia sille mitä hän tuona ajanjaksona eli sekä ”psykologisille” intuitioille, joihin hän alkoi ulottua, Jung astui vuosien 1918 ja 1926 välillä kristillisen gnostilaisuuden kaoottiselta vaikuttavaan symbolimaailmaan. Jatkossa hän löysi historiallisen tuen perustat alkemiasta jopa siihen pisteeseen asti, että oli vakuuttunut hänen analyyttisen psykologiansa olevan suorassa yhteydessä alkemiaan ja että hänen ”psykoterapeuttinen” ja elinvoimaa uudistava symbolimenetelmänsä nimeltään ”aktiivinen mielikuvitus” oli paranneltu muoto alkemian ”Imaginatio vera et no Phantastica” -menetelmästä.

Carl Gustav Jung – alkemisti

Vuonna 1928 hän sai haltuunsa kirjan kiinalaisesta alkemiasta, joka auttoi häntä yhdistämään oman sisäisen etsintänsä alkemistien sisäiseen etsintään. Tuo kirja on nimeltään Kultaisen kukinnon mysteeri, jonka suullinen perimätieto ulottuu kahdeksannelle vuosisadalle ennen ajanlaskumme alkua.

”Käytännöllisesti katsoen minä ahmin tuon käsikirjoituksen, koska sen sisältö tuli vahvistaneeksi minun ideani mandalasta ja ympyrän kehän reitistä. Kosketukseni tuohon teokseen lopetti eristyneisyyteni, koska sen sivujen kautta pääsin tutustumaan ideologisiin edeltäjiini ja sain heihin yhteyden”, tunnustaa Jung muistelmissaan.

Siitä hetkestä lähtien Jung uppoutui alkemiaan. ja tuli omistamaan yhden maailman rikkaimmista kirjojen ja käsikirjoitusten kokoelmista, joka sisälsi yli kaksisataa teosta. Lähes koko tämä alkemian kirjasto oli hänen omistuksessaan vuonna 1940. Latinan ja kreikan kielten tuntemus helpotti näiden tekstien lukemista ja intensiivistä tutkimista. ”Alkemistien kokemukset olivat minun omia kokemuksiani, ja heidän maailmansa oli tietyssä määrin minun maailmani”, tunnusti Jung.

Ensimmäinen julkinen puhe analyyttisen psykologian ja alkemian välillä olemassa olevista rinnakkaisuuksista teki ne tunnetuiksi kahdessa luennossa, jotka pidettiin eri kongresseissa Eranosissa, Asconassa (Sveitsissä): ”Yksilöllistymisprosessin unisymbolit” ja ”Pelastukseen liittyvät alkemian käsitteet”, jotka ovat perusta, jonka varaan hänen teoksensa Psykologia ja alkemia rakentuu.

Aiemmin mainittujen teosten lisäksi viittauksia alkemiaan löytyy usein Jungin teoksista, erityisesti hänen esipuheessaan teokseen Kultaisen kukinnon mysteeri (1929), jossa hän esittelee yksilöllistymisen prosessin ja mandalan arkkityypin, ja Hengen symboliikka (1948), jossa hän käsittelee tinkimättömästi filosofisen elohopean symboliikkaa.