Ihmeelliset portaat

Ennen kaikkea meidän täytyy kaivata todellista muutosta, lähteä pois tästä tylsästä rutiinista, tästä ainoastaan mekaanisesta, väsyttävästä elämästä.

Ensimmäinen asia, mikä meidän täytyy ymmärtää täysin selkeästi, on että jokainen meistä – olimmepa sitten työväenluokkaa tai työläisiä, vakaavaraisia tai keskiluokkaa, rikkaita tai köyhiä – on todellakin yhdellä tai toisella "Olemuksen tasolla".

Juopon "Olemuksen taso" on erilainen kuin absolutistin, ja prostituoidun hyvin erilainen kuin neitsyen. Tämä mitä sanomme, on kiistatonta, kiistämätöntä.

Tullessamme tähän kohtaan kappaleestamme emme menetä mitään kuvitellessamme portaita, jotka kohoavat alhaalta ylöspäin, vertikaalisesti, ja joissa on hyvin monia askelmia.

Jollakin näistä askelmista olemme epäilemättä me: alemmilla askelmilla on meitä pahempia ihmisiä, ylemmillä askelmilla on meitä parempia ihmisiä.

Tältä merkilliseltä vertikaalilta, näiltä ihmeellisiltä portailta, on selvää, että voimme löytää kaikki Olemuksen tasot. Jokainen ihminen on erilainen, eikä kukaan voi sitä kiistää.

Emme epäilemättä puhu nyt rumista tai kauniista kasvoista, emmekä käsittele myöskään ikäkysymystä. On nuoria ja vanhoja ihmisiä: vanhuksia, jotka jo ovat kuolemaisillaan, ja vastasyntyneitä lapsia.

Kysymys ajasta ja vuosista – se, että syntyy, kasvaa, kehittyy, menee naimisiin, lisääntyy, vanhenee ja kuolee – kuuluu yksinomaan horisontaaliseen.

"Ihmeellisille portaille", vertikaaliselle, ei ajan käsite mahdu. Kyseisten rappusten askelmilta voimme löytää vain Olemuksen tasoja.

Ihmisten mekaanisesta odottamisesta ei ole mitään hyötyä – he luulevat asioiden tulevan ajan myötä paremmiksi. Näin ajattelivat isoisämme ja isoisoisämme. Tosiasiat ovat osoittaneet täsmälleen päinvastaista.

Olemuksen taso on se, mikä merkitsee, ja se on vertikaalinen. Olemme yhdellä askelmalla, mutta voimme nousta seuraavalle askelmalle.

Ihmeellisillä portailla, joista puhumme ja joka viittaa eri Olemuksen tasoihin, ei todellakaan ole mitään tekemistä lineaarisen ajan kanssa.

Korkeampi Olemuksen taso on välittömästi yläpuolellamme hetkestä toiseen.

Se ei ole missään kaukaisessa horisontaalisessa tulevaisuudessa, vaan tässä ja nyt, sisällämme, vertikaalisella.

On ilmiselvää – ja kuka tahansa voi sen ymmärtää – että nuo kaksi linjaa, horisontaalinen ja vertikaalinen, ovat hetkestä toiseen psykologisessa sisäisessä maailmassamme ja muodostavat ristin.

Persoonallisuus kehittyy ja avautuu elämän horisontaalisella linjalla. Se syntyy ja kuolee lineaarisen aikansa sisällä, se on katoavainen. Kuolleen persoonallisuudelle ei ole olemassa yhtään huomista, se ei ole Olemus.

Olemuksen tasot, Olemus itsessään, eivät kuulu aikaan, niillä ei ole mitään tekemistä horisontaalisen linjan kanssa: ne ovat sisällämme, nyt, vertikaalisella.

 Olisi ilmiselvästi absurdia etsiä omaa Olemustamme itsemme ulkopuolelta.

Ei ole liiallista esittää loogisena seurauksena seuraavaa: tittelit, tasot, ylennykset jne. ulkoisessa fyysisessä maailmassa eivät missään nimessä saisi aikaan autenttista ylentymistä, Olemuksen arvon kohoamista, siirtymistä korkeammalle askelmalle Olemuksen tasoilla.

Vallankumouksellinen psykologia,  Samael Aun Weor