Pythagoras, numeroiden maagi |
Kirjoittanut Editor VOPUS | |
Intuition maailma on matematiikan maailma. Gnostikon, joka haluaa kohottautua intuition maailmaan, on oltava matemaatikko tai ainakin osattava aritmetiikan perusteet.Pythagoras syntyi vuonna 580 eKr. Kreikassa, Samos-saarella. Hyvin nuoresta pitäen hän tunsi vetoa olympialaiseen uskontoon, erityisesti Apollonin kulttiin. Mutta eivät Homeroksen tarut eivätkä uskontonsa rituaalit sammuttaneet hänen tiedonjanoaan. Viisautta etsien hän matkusti Vähä-Aasiaan, vieraillen Ferekydesin luona, joka on yksi Kreikan seitsemästä viisaasta, ja sai tältä suuria opetuksia. Hän tutustui Orfeukseen, ja Demeterin ja Dionysoksen vihkimysriittien kautta hän pääsi näkemään uutta ulottuvuutta, joka hyvin intensiivisesti johdatti häntä kohti jumaluutta. Hän jatkoi etsintöjään Babyloniassa, missä hän tutustui astronomiaan, Persiassa hän tutustui Ahura Mazdan oppiin, ja Kemin aurinkoisessa maassa (Egyptissä) hän omaksui esoteerisia ja matemaattisia oppeja Saiksen ja Heliopoliksen pappien kanssa. Samanaikaisesti hän syventyi laajalti geometriaan laajentaen siten tietojaan ja ymmärrystään jumaluuden rakenteesta. Ja Intiassa hän opiskeli sielujen vaelluksen oppia, jota hän kutsui metempsykoosiksi. Hän puhui karmasta ja julisti johdonmukaisesti sielun kuolemattomuutta: "Ihminen kantaa sisällän osaa alkuperäisestä ja jumalaisesta energiasta, ja tuo osa jatkaa kehon kuoleman jälkeen elämäänsä astraalimaailmassa syntyäkseen uudelleen toiseen kehoon ja elääkseen toista elämää edellisen elämänsä eettisen käyttäytymisen mukaisesti – ja niin edelleen, kunnes palaa lopullisesti jumaluuden luokse." Tämä ajattelutapa mullisti pakanuuden ja vaikutti alkukristinuskoon. Psykhe (psyyke) on Pythagoraan mukaan "välittäjä kahden maailman välissä: materiaalisen ja henkisen. Se on vitaalienergiaa, joka elää ja asuu materiassa." Hän puolusti elementaalien ja henkien, puolijumalten kuten Olympuksen jumalten olemassaoloa, aivan kuten korkeampaa jumaluutta kaikkien asioiden alkuna ja loppuna... Hän esitti näitä filosofisia käsityksiä luonnosta ja jumaluudesta, ihmisestä ja kosmoksesta aina matematiikan näkökulmasta, sillä Pythagoraalle kaikki oli muotoiltavissa yhtälön avulla. Pythagoraalle numerot olivat absoluuttisia prinsiippejä aritmetiikassa, käytännön prinsiippejä musiikissa, lepotilassa olevia suureita geometriassa, liikkeessä olevia suureita astronomiassa, ja ne toimivat samanaikaisesti mittoina, jotka määrittelevät asioiden luonnetta, sekä eksponentteina, jotka ilmentävät niitä. "Jumala luo geometriaa äänen avulla", Pythagoras sanoi. "Alussa oli Sana", sanoo Johannes, Patmoksen näkijä. Geometrisen musiikin opin perusta on edeltävässä postulaatissa, ja se selittää intervallien ja noodien synnyn sävelten ja aurinkokunnan planeettojen välissä olevien harmonisten etäisyyksien suhteiden avulla. Näin Do-Re vastaa Maan etäisyyttä Kuuhun, Re-Mi Kuun etäisyyttä Venukseen ja niin edelleen. Aurinkokunta (ja yleisesti ottaen koko universumi) on siten suuri nuottiviivasto, josta jokainen planeetta soittaa omaa säveltänsä suuren ääniasteikon avulla. Tätä Pythagoras kutsui "sfäärien soinniksi", ja se toimi myös vihkimysprosessina pythagoralaisissa kouluissa.Kaiken kaikkiaan Pythagoraan opit levisivät laajalle, ja yhä meidän päivinämme ne ovat olennaisia, vaikka monet eivät olekaan kyenneet ymmärtämään tätä pyhtagoralaista filosofiaa.
|
< Carl Gustav Jung (1875-1961) |
---|
Uudet kurssit: JYVÄSKYLÄ |