Gnosiksen päämäärä

Gnosiksen (eli valaisevan itsetuntemuksen tieteen) päämäärä ei ole jotain, mikä perustuisi hatariin kimairoihin tai dogmaattisiin harhaoppeihin, kuten  uskonnollisen dogmatismin seuraajat ovat kaikkina aikoina antaneet ymmärtää. Hyvin päinvastoin, Gnosis on ollut, on, ja tulee aina olemaan IKUISEN TIEDON HUIPPU, joka on mahdollistanut kaikkien filosofia-, mystiikka- ja uskontomuotojen pureutua absoluuttisten totuuksien maaperään, ja tällä tavalla voida tarjota ihmiskunnalle tien, jota seurata, voidaksemme lähestyä totuuden muuttumatonta valtakuntaa.

Totta on, kuten K.M. Samael Aun Weor hyvin esitti, että totuus on "tuo hetkestä toiseen tuntematon, ja sen vuoksi se lepää jokaisen ihmisen syvässä intiimiydessä."

"TOTUUS, ymmärrettynä sellaisena, ei koskaan voisi olla suljettuna kirjaan eikä sitä voisi lausua keskustelussa; jokaisen täytyy kutsua se esiin, luoda se ja kehittää sitä..." Ja senvuoksi, ainoastaan yli-inhimillisen ponnistelun kautta, ne jotka pysyvät sinnikkäinä etsinnässään voivat jonain päivänä inkarnoida sen ja tällä tavalla onnistua kiteyttämään sisälleen OLEMUKSEN INKARNAATION mysteerin.

Salaisen filosofian Olemuksen kiteyttämisessä ei ole kysymys käsitteistä tai ideologisista mielipiteistä. Kyseessä on siis vapaaehtoisesti omaksuttu itsekuri, jota harjoitetaan jatkuvasti kunnes onnistutaan – moninaisten fyysisten, eettisten tai henkisten ponnistelujen jälkeen – koskettelemaan käsin ja kokemaan elävästi omalla psyko-biologisella maaperällämme sitä suunnatonta realismia, joka muodostaa jumalaisen henkemme. Saavuttaaksemme jotain on välttämätöntä tuntea metodiikka, joka vie meidät kyseiseen päämäärään, ja kun kyseessä on saavuttaa se, mikä on olemassaolomme syy, se mikä on ajan ja suhteellisuuden tuolla puolen (kaikkine variaatioineen), on selvää, että tarvitsemme jykevää opasta, joka pystyy takaamaan meille lopullisen voiton palkkiona järkkymättömistä kamppailuistamme.

Ei ole tarpeetonta sanoa, että päämäärämme ei ole määritellä Gnosista uudelleen, sillä se on riittävä itsessään, didaktinen itsessään ja kykenevä tietämään itse. Siitä juontaa juurensa ajatus, että "gnosis kuuluu jokaisen yksilön pyhään intiimiyteen." Haluamme vain täsmentää julkisen mielipiteen kunnioitettavan päätelmän edessä niitä parametrejä, jotka luonnehtivat filosofisesti ja metafyysisesti niitä näkemyksiä, joita gnostilaisuus on kaikkina aikoina ylläpitänyt opillisissa raameissaan.

Tänä päivänä puhutaan paljon lahkojen tai pseudouskontojen maailmasta, joka nykyään muodostaa oikean ideologisen labyrintin. Kaikkialla nousee esiin ääniä monia oppeja vastaan, jotka tarjoten maallista paratiisia onnistuvat pelkästään upottamaan ihmisen jatkuvien hämmennysten helvettiin – mikä poikkeuksetta johtaa mitä kauheimpaan skeptismiin sekä moraaliseen ja henkiseen pettymykseen.

Eräät viisaat filosofit ovat sanoneet: "Gnosis ilmestyy aina kriittisinä hetkinä, joina ihmiskunta tuntee olevansa riisuttu pyhistä prinsiipeistään, ja se tarjoaa silloin ihmiselle uuden näkemyksen oman olemassaolonsa sekä itse luomakunnan syystä." Gnosis elää teoissa ja kuihtuu intellektualismin subjektiivisissa abstraktioissa. Gnosis paljastaa tieteellisellä tavalla kaiken sen, mikä on kätketty erinäisiin teoksiin, jotka ovat virranneet niistä miehistä tai naisista, jotka maailmassa ovat tunteneet OLEMUKSEN.

Se, mitä kutsumme uskonnollisella kielellä JUMALAKSI (luoja) sekä IHMISEKSI (luomatyönä), muodostavat hajottamattoman parin, joka rikkoutui jälkimmäisen unohtaessa ensimmäisen ja vajotessa  palvomaan itseään sekä materiaalisia muotoja, jotka ehdollistavat hänen pysyvää untansa.

Gnosis kutsuu  meitä aina heräämään, ja sen vuoksi puhuu toistuvasti tarpeesta aktivoida kaikki ne psyykkiset ja biologiset mekanismit, joita meille on annettu luomakunnan aamunkoitosta alkaen, jotta jonain päivänä avaisimme silmämme ja todistaisimme majesteettisuutta, joka ympäröi kaikkien asioiden Isää...

Sanokaamme, päättääksemme tämän johdannon, että “Jumalalla ei ole lapsia, joita hän suosisi, mutta hänellä kyllä on lapsia, jotka suosivat häntä."

Kristittyjen Ilmestyskirja painottaa meille: “Profeettojen ajoista lähtien taivas on valloitettu hyökkäyksellä, ja vain rohkeat ovat sen valloittaneet."

“¿Modice fidei quare dubitasti?”
(Miksi epäilet, vähäuskoinen?)