Seksuaalisuuden mahdollisuudet

Minä, joka olen tutkinut näitä asioita lähes puoli vuosisataa, minä jolla on vapaamuurariuden korkeimmat asteet 3-33-97, joka olen kuulunut Teosofisen seuran esoteeriseen osastoon, joka olen useamman kuin kahdenkymmenen salaisen yhteisön jäsen, kuten O.T.O:n ja A.A:n, joissa minulla on korkein aste, minä joka olen gnostisen kirkon piispa – vihitty alkuperäisellä ja anglikaanisella ordinaalilla –, minä jolla Ruusuristiläisen veljeskunnan ritarikomentajana on yhteys Valkoiseen veljeskuntaan, Näkymättömän Hierarkiaan, minä joka olen kuulunut vanhaan Papuksen, Eliphas Levin vartioon, joka olen puhutellut henkilökohtaisesti maailman pääokkultisteja, julistan, että minulle vokalisaatiossa, mantrojen käytössä ja rukouksessa, seksuaalisten eritteiden herättämisen kautta, piilee ainoa tie päästä päämäärään. Ja kaikki muu, mikä ei mene sitä kautta, on ajan tuhlaamista säälittävästi.

Arnold Krumm Heller

Niin kauan kuin fysiologiset ja psykologiset olosuhteemme eriävät, havaintokykymme täytyy olla erilainen: sen vuoksi muusikko, maalari, on spesialisti psykologisesta näkökulmasta katsottuna.

Ruusuristiläisen täytyy hioa aistejaan ja tunteitaan, ja hän onnistuu siinä vain kultivoimalla hermeettisiä opintoja intohimoisesti.

Hänen täytyy olla unelmoija, idealisti, hienovaraisesti taiteellinen. Todellisen ruusuristiläisen täytyy olla maalari, muusikko, runoilija, vaikka hän ei osaisikaan käsitellä pensseleitä, pianoa, tai hän ei osaisikaan kirjoittaa runoja. Mutta vielä tuon ansiosta hän ei ole maagi, eikä se vie häntä välttämättömään äärimmäisyyteen, vaan materiaalinen intohimo hallitsee niin kauan kun hän ei tapa eläimellistä egoaan.

Meillä on siis kolmenlaisia olentoja: turtia, yliherkkiä ja vastaavasti niiden välimuoto. On lisäksi olemassa vain tietyille asioille herkkiä ihmisiä, mutta ei ole ketään, joka ei olisi tuntenut kiihottumista, halua olla naisen kanssa: jopa eunukeilla, hermafrodiiteilla on hetkiä, vaikkakin ohimeneviä, joina he haluavat saada naisen omakseen.

Se on välttämätöntä, se on miehen biologinen ehto. Mutta suuri ongelma on siinä, miten käyttää sitä: hyvään vai pahaan, eläimellisen ruokkimiseen vai Jumalan kultivoimiseen, itsensä häpäisemiseen vai kehittämiseen, eteenpäin menemiseen vai taaksepäin vetäytymiseen.

Seksuaalipotenssi on elämää, voimaa: Katsokaamme tuberkuloosia sairastavaa, joka hädin tuskin pystyy nousemaan sängystä, reumaa sairastavaa, jonka kivut eivät salli hänen liikkua. Riittää laittaa heidät kanssakäymiseen naisen kanssa, että he saavat kaiken voimansa, kaiken ketteryytensä takaisin.

On olemassa alempia olentoja, joilta voi ruhjoutua jäseniä, esimerkiksi jalka, ilman että ne tuntisivat kipua sukupuoliaktissa.

Orja voi kohota ylös pystymään komentamaan vain sen jälkeen, kun hän on vapautunut. Alhaisten vaistojensa, himojensa orjuuttama ihminen ei voi vaikuttaa muihin eikä hallita heitä. Vain syntyperäiset hypnotisoijat, jotka jo syntyessään ovat yleensä ilmiöitä, voivat vaikuttaa huolimatta vapaiden ohjien antamisesta paheillensa. Mutta se, joka haluaa oppia hypnotisoimaan – toisin sanoen hallitsemaan muita – hallitsematta ensin itseään, ei tule saavuttamaan päämääräänsä.

Katsokaamme miten seksuaalipotenssi vaikkuttaa mielen voimaan.

Käpyrauhanen, viisaiden arvoitus, tuo pieni rauanen aivoissamme, on hindujen mukaan Brahman ikkuna.  Hypnotisoijalle ja maagille se on varaaja. Kehittyneenä tuo rauhanen mahdollistaa fakiireille nuo niin hämmästyttävät, ihmisjoukkoja kiehtovat ilmiöt.

Tämä rauhanen oli hyvin kehittynyt pyhimyksillä, jotka tekivät ihmeitä, ja se on suurentunut liikemiehillä, jotka käyvät kauppaa menestyneesti, ja myös Edisoneilla, sekä kaikilla niillä, jotka ovat aikaansa edellä. Se on surkastunut typeryksillä, heikkotahtoisilla ihmisillä; loppujen lopuksi valtaosalla ihmisistä. Okkultistin on välttämätöntä kehittää tuota rauhasta, ja seksuaalimagiassa piilee sen salaisuus – lain "älä tee huorin" täyttäminen.

Mutta siinä on vaaransa, ja sen vuoksi se on välttämätöntä selittää, jotta estäisi ruusuristiläisiksi pyrkiviä tekemästä virheitä ja menemästä äärimmäisyyksiin. Uskon olevan tarpeellista avata heidän silmänsä ja näyttää heille, mistä he voivat löytää jotain suurta, osoittaa heille, että liiallinen hillintä voisi johtaa hermostollisiin sairauksiin, jotka usein ovat parantumattomia.

Avainta ei luonnollisesti voi antaa tuosta noin vain. Jokaisen täytyy löytää se itse oman edistymisensä mukaisesti.

Voi käydä niin, että kenen tahansa käsissä tämä kirja tulee olemaan vain romaani, yksi typerä asia. Mutta kutsutun käsissä se tulee olemaan valonsäde, majakka, joka sallii lukea rivien välistä valtavan, suurenmoisen, jalon salaisuuden.

Nainen on luotu säilyttämään lajia; mies löytää hänestä onnensa, miehen täytyy olla hänen kumppaninsa ja haluta häntä juuri sellaisena, rakkauden liikuttamana. Mutta mitä tapahtuu suurimmassa osassa tapauksista? Onko se oikeasti rakkautta vai himoa? Jälkimmäinen on todellakin tavallisin. Nainen herättää miehessä ennen kaikkea kaipuita olla hänen kanssaan. Niin kauan kuin noita kaipuita ei tyydytetä, värähtelee miehessä mitä korkein, mitä suurenmoisin, mitä jumalaisin. Rakkaus, heti kun se on tyydytetty, yleensä loppuu.

Ihminen rakastaa kaukana oleva olentoa. Hän rakastaa, oikeasti, naista, jota hän ei saa – jopa sitä, jonka hän menettää tämän kuollessa tai hylätessä hänet. Kyllä, kun hän on jo saanut naisen, todellinen rakkaus katoaa, ja se saadaan takaisin vasta jonkin ajan jälkeen hänen menettämisestään. Tässä on Genesiksen mysteeri. Syömällä omenan Eeva menetti oikeuden paratiisiin.

Avioliitto on todellakin maskuliinisen sukupuolen liitto feminiinisen kanssa lajin säilyttämistä varten. Mutta on välttämätöntä, että avioliitossa molemmat antautuvat toisilleen vain tiedostamattoman rakkauden ekstaasissa, sillä ihmisen riittää vain haluta materiaalista nautintoa alentuakseen eläimellisyyteen, joka kaipaa vain brutaalien halujen tyydytystä. Vielä enemmän: hän vajoaa alemmas kuin irrationaalinen eläin, koska eläimellä on fysiologisten lakien vuoksi tietty kiima-aika, jolloin se yhtyy vastakkaiseen sukupuoleen vaiston ohjaamana; ja ihminen, jolla on tahtonsa alaisena suorittaa akti vai ei, on vastuussa siitä, käyttääkö hän sitä väärin.

Luonto ei koskaan jätä rankaisematta. Sen vuoksi näemme aviossa olevia pariskuntia, jotka ennen naimisiinmenoa rakastivat toisiaan, ja vaikka illuusio kestäisikin enemmän vai vähemmän aikaa, reaktio ei koskaan anna odottaa itseään. On lisäksi toisia, jotka kestävät toisiaan rutiinin tai heikkouden vuoksi, mutta eivät nauti todellisesta onnellisuudesta, johon ihminen voi pyrkiä ja johon hänellä on oikeus. Aktia varten tarvitaan tietynlaisia psykologisia hetkiä, joina koetaan mitä korkeinta hekumallisuutta, jossa molemmat tuntevat eittämättöntä iloa. Jos tuona hetkenä pariskunta olisi kokenut yhtä aikaa jonkin toiveen, ja se olisi ottanut muodon astraalitasolla, he olisivat saaneet tuon toiveen toteutumaan – he olisivat tehneet magian työn.

On olemassa yksi seksuaalimagian työ, on olemassa tietty avioliitto, jota maagi osaa käytää ilmiöitään varten, joissa hän täsmälleen tuona hetkenä voi mielen voimansa avulla parantaa tai tappaa, rikastuttaa tai tuhota sen, minkä haluaa. Siihen on olemassa avain, salaisuus, jota voitte etsiä; minä tulen pitämään hyvää huolta, etten paljasta sitä.

Mutta tämä ei kiinnosta kaikkia lukijoita; on täytynyt tutkia hieman okkultismia. Ihmisjoukoille tuo salaisuus olisi kauhea ase, jolla he voisivat rankaisematta tehdä rikoksia ilman, että ihmisten tuomioistuin saisi heitä kiinni.

Avioliitosta, jonka täytyy kotona kuvastaa taivasta maan päällä, tulee naimisiinmenon jälkeen – ja lyhyessä ajassa – enemmän tai vähemmän helvetti. Jos alussa oli henkistä yhteyttä, myöhemmin mies, joka odotti jotain korkeampaa, etsii toisista naisista sitä mitä hän ei voi tyydyttää: hän yrittää saavuttaa onnen kodin ulkopuolella, vertailut alkavat, ja pilvilinna, saippuakuplat, hajoavat saaden yleensä aikaan yhden uhrin ja yhden uhraajan. Lähes aina jälkimmäinen on mies, mutta heitä on myös uhreina. Liiton virtaava side hajoaa pikkuhiljaa. Ja joko yksi tai molemmat voivat lopulta huonosti, kun he eivät osaa tai eivät halua sietää toisiaan.

Todellisella rakkaudella ei ole mitään tekemistä uskonnollisen seremonian eikä sosiaalisen liiton kanssa. Ne ovat sosiaalisia tavanomaisuuksia, jotka joskus saavat enemmän aikaan vahinkoa kuin hyötyä. Todellinen liitto tapahtuu hengessä, ja kun korkeammat lait ovat valmistaneet kaikki tilanteet, se tapahtuu ilman, että sitä voisi välttää – olipa nainen sitten sinkku vai naimisissa, neitsyt vai ei.

Usein tuomarit rankaisevat viattomien tapauksia todellakin vastuuttomasti: naisia, jotka heittäytyvät rakkauden liikuttamina, ja sitten tyydyttyneinä he katuvat, syyttävät ja vaativat rangaistusta heidän itsensä ollen pääsyyllisiä. Siinä on tiettyä tiedostamatonta hypnoosia, jossa jompikumpi tottelee pakonomaisesti. Heidän rankaisemisensa on sama kuin tuomitsisi hullun tai henkilön, joka teki rikoksen hypnoositilassa, kuten on varauduttu laillisessa lääketieteessä. Paljon julmempi on yhteiskunta tuomitessaan ja halveksuessaan näitä uhreja. Tietääkö nainen kenties sisäisestä ilmiöstä, joka tapahtuu? Tietääkö hän miten käärme viettelee, hypnotisoi, pikkulinnun, jonka se sitten ahmaisee?

Ruusuristimaagi tuntee toimiessaan saman hermostollisen kiihkeyden kuin toinen, täynnä himoa oleva olento. Jos miehet tietäisivät mitä he voisivat tehdä tuona kiihotuksen hetkenä, he varmasti tekisivät aivan kaiken paitsi seuraisivat naista.

Jokainen ilmiö materiaalisella tasolla on saatu aikaan henkisellä tasolla, ja vain liitot, jotka tapahtuvat siellä, ovat kestäviä. Vain niissä on todellista nautintoa, josta muut ihmiset ovat tietämättömiä. Vain henkisessä liitossa asuvat mielihyvä, menestys ja voima.

Sen vuoksi, nuoret miehet, karttakaa naisia, joilla ei ole sielua ja jotka ovat kykenemättömiä yhtymään henkisesti, vaikka he olisivatkin kauniita. Tutkikaa ensin kuuluuko rakkaanne teille hengessä; ilman sitä ette voi olla onnellisia määrittelemätöntä aikaa, ettekä kasata omaisuutta, paitsi hyvin harvoissa tapauksissa...

K.M. HUIRACOCHA