Gnosis filosofiana

Gnostinen filosofi rakastaa viisautta ja etsii lepäämättä totuutta, jota hänen yksityisimmät syvyytensä pitävät sisällään. Puhuessamme filosofiasta on vakava virhe viitata pelkästään muinaisten kreikkalaisten filosofiaan: Platonin, Sokrateen, Solonin filosofiaan.

Filosofiana Gnosis sisältää todellakin aina ihmisen tietoisuudelle suunnatun viestin, ohjauksen, opetuksen, joka kutsuu häntä tietoiseen pohdintaan. Tyynen pohdinnan avulla gnostinen filosofia pyrkii aina kohottamaan ihmisen ylös Todellisen Olemuksen (jokaisessa ihmisolennossa olevan jumalaisen) korkeuksiin.

Gnostinen filosofi rakastaa viisautta ja etsii lepäämättä totuutta, jota hänen yksityisimmät syvyytensä pitävät sisällään. Puhuessamme filosofiasta on vakava virhe viitata pelkästään muinaisten kreikkalaisten filosofiaan: Platonin, Sokrateen, Solonin filosofiaan.

Gnosis filosofiana on todellakin hyvin luonnollista tietoisuuden toimintaa, ja se kumpuaa (kuten jo olemme sanoneet) eri leveysasteilta. Ne, jotka luulevat sen alkuperän olevan ainoastaan Kreikassa tai Persiassa tai Irakissa tai Palestiinassa tai keskiajan Euroopassa, ovat erehtyneet. Gnosis, olemalla "Philosophia perennis et universalis" löytyy mistä tahansa hindulaisesta teoksesta, mistä tahasta arkeologisesta kivestä jne.

On tullut aika käsittää, että okkultti viisaus sykkii maapallon kaikissa maissa. On tullut aika ymmärtää, että hierofanttien viisaus kukoisti Egyptin pyramidien juurella. On tullut hetki tietää, että Teotihuacánin pyramideissa voi edelleen kuulla sanaa, joka kajahtelee Anahuacin muinaisilta mestareilta.

Totuuden nimissä meidän täytyy sanoa, että kosminen tieto kuhisee ja sykkii kaikessa mikä on ollut, on ja tulee olemaan. Kautta aikojen tiedon eri hierofantit ovat loistaneet kaikkien aikakausien syvässä yössä: Hermes Trismegistus, kolmesti suuri Thotin Iibis-jumala kaivertamassa tietämystänsä smaragditauluun; muinaisen Kreikan suuret viisaat opettamassa ihmisjoukkoja Eleusiksen mysteereistä käsin; inkapapit, jotka hohtivat kuin loistavat auringot Perussa Cuscon ylängöllä;  Anahuacin suurien vihittyjen suvereeni tietämys...

Kyllä – siellä, täällä ja kaikkialla loistaa kaikkien aikakausien viisaus, okkulttinen viisaus. Tämä on hämmennyksen hetki, ihmiskunta on kaoottisessa tilassa, on maailmanlaajuista kriisiä sekä kaikkien eettisten ja moraalisten prinsiippien rappiota. Ihmiset ovat heittäytyneet sotaan, toiset toisia vastaan ja kaikki kaikkia vastaan.

Näinä hetkinä meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä syvemmälle menneisyyden viisauteen, ottaa täsmällinen opastus koodikseista esiin ohjataksemme itseämme tänä hetkenä, juoda luonnon ylhäisen viisauden perinteiden lähteestä, etsiä kosmisen tietämyksen ensimmäisiä uomia.

Tämä, ystävällinen lukija, on gnostisen antropologian päämäärä. Laajan tutkimuksen avulla se (gnostinen antropologia) pyrkii määrittelemään uudelleen ne eettiset prinsiipit, jotka muodostavat menneisyyden suurten kulttuurien perustuskiven.

Gnostinen antropologia on psykoanalyyttista antropologiaa. Psykoanalyysin avulla me voimme ottaa jokaisesta teoksesta (syvennyksestä, pyramidista, haudasta jne.) esiin noihin teoksiin sisältyvät psykologiset prinsiipit.

Gnostisen antropologian kautta opimme tuntemaan maailman eri tapahtumapaikkoja tutkimalla tarkoin niiden arkaanoita eli salaisuuksia, jotka transendentaalisella tavalla valaisevat meille olemassaolon ristiriitaisia arvoituksia.

On tullut se hetki, jolloin meidän täytyy tutkia uudelleen menneisyyden opetuksia, mutta tarkkailevin silmin, osaten ottaa kuolettavan kirjaimen välistä esiin elämää antava henki.

On kuitenkin selvää, että ilman alustavaa informaatiota gnostisesta antropologiasta atsteekkien, tolteekkien, mayojen, egyptiläisen jne. jne. jne. kulttuurien erilaisten antropologisten teosten täsmällinen tutkiminen olisi enemmän kuin mahdotonta. Mitä profaaniin antropologiaan tulee (anteeksi yhtäläistäminen), jos haluatte saada tuloksia, jättäkää apina, simpanssi, pitkähäntäapina tai pieni apina laboratorion sisälle ja tarkkailkaa mitä tapahtuu.

Meksikon koodeksit, Egyptin papyrukset, Assyrian tiilet, Kuolleenmeren kääröt, omituiset pergamentit, aivan kuten eräät hyvin muinaiset temppelit, pyhät monoliitit, vanhat hieroglyfit, pyramidit, tuhatvuotiset hautakammiot jne. tarjoavat symbolisessa syvyydessään gnostisen merkityksen, joka epäilyksettä pakenee kirjaimellista tulkintaa ja jolla ei koskaan ole ollut yksinomaan älyllistyyppistä selityksellistä arvoa.

Sen sijaan että rikastaisi kieltä, modernien antropologien ja historioitsijoiden spekulatiivinen rationalismi köyhdyttää sitä valitettavasti, koska gnostiset kertomukset, kirjoitettuina tai allegorisoituina millä tahansa taiteellisella tavalla, suuntautuvat aina kohti Olemusta. Ja juuri tässä hyvin mielenkiintoisessa Gnosiksen puoliksi filosofisessa ja puoliksi mytologisessa kielessä ilmenee sarja erikoislaatuisia invariantteja, taustaltaan esoteerisia symboleja, jotka hiljaisuudessa puhuvat tietoisuudelle. Jumalat ja ihmiset tietävät hyvin, että ”hiljaisuus on viisauden kaunopuhetta”...

Samael Aun Weor, "Viides evankeliumi"

Kulttuuriantropologia - Muinainen Egypti