Buddhan opetukset

Buddhana oleminen tarkoittaa "valaistumisen" tilan saavuttamista. Siddharta Gautama saavutti valaistumisen tuona upeana yönä, jona voitettuaan Maran hän kohdensi mielensä neljän myrkyn täydelliseen tuhoamiseen ja vapautui totaalisesti himon myrkystä, olemassaolon rakastamisen myrkystä (takertumisesta), väärän mielipiteen myrkystä (harhasta, uskomuksesta) ja tietämättömyyden myrkystä (tietämättömyydestä liittyen pyhiin totuuksiin).

Gautaman prosessin ennen valaistumisen saavuttamista me jo tunnemme: Kieltäytyminen mukavuuksista, jotka niin nyt kuin silloinkin ovat pitäneet meitä sidottuina ja unessa, jolloin toimimme aina kuten automaatit, mennen mielihyvästä tuskaan, nautinnosta kärsimykseen, kehdosta hautaan. Kuolemasta takaisin elämään, lähetmättä koskaan Samsaran pyörän tympäännyttävästä syntymien ja kuolemien kierrosta. Hän päätti lähteä pois, ja hän päätti myös opettaa muille kuinka lähteä siitä pois. Hän sai selville, että ne mitkä sitovat meitä tänne, tähän elämään, ovat moninaisten aggregaattien aikaansaamia haluja, joita me kaikki kannamme sisällämme. Vain eliminoimalla nuo aggregaatit voimme saavuttaa tyynen sydämen onnen.

"Ymmärryksen saavuttaminen kyseisistä aggregaateista on välttämätöntä psyykemme valaistumiseksi."

Psyyke on fyysisen kehomme sielullinen osa, jonne halumme pikkuhiljaa kasautuvat muodostaen omituisia olentoja, jotka kuin pahat lapsemme vaativat jatkuvasti ravintoa jatkaakseen olemassaoloaan yllyttämällä meitä siten syömään samoja negatiivisia tekoja kuin aivan ensimmäisellä kerralla meille juolahti mieleen tehdä.

Buddha näki kuinka toistamme samoja tekoja elämästä toiseen ja pidämme itseämme omien egoististen luomustemme vankeina, kykenemättä kokemaan Olemuksen todellista onnellisuutta, joka on ominainen tila sisäiseen Buddhaansa yhdistyneelle ihmiselle.

Tiedämme myös, että voidaksemme herätä, meidän täytyy pysyä keskellä.

Ei mielihyvää eikä tuskaa, ei suurtailoa eikä suurta surua... Aina tasapainossa. Tämä suo meille pikkuhiljaa terveen ja harmonisen mielen, joka on kykenevä ymmärtämään jokaisen egoistisen varjon aivan mielemme viimeisimmässä pimeässä sopukassa asti.

Buddha sanoi aina: "Etsi valaistumista, ja loppu sinulle annetaan lisukkeena."

Kuten olemme nähneet, valaistumisen pahin vihollinen on minä... Minä on kohtalokas solmu olemassaolon, vapaana liikkeessään olevan elämän virrassa.

Sitten kun minä eli psykologiset aggregaatit, kuten tiibetiläiset niitä kutsuvat, on poistettu, on mahdollista elää hetkestä toiseen ja kokea Todellinen.

Buddhalaisuudelle olennaista on aihe, jota kutsutaan neljäksi jaloksi totuudeksi.

NELJÄ JALOA TOTUUTTA

Ensimmäinen jalo totuus on, että kärsimystä on olemassa. Sairaus on kärsimystä, syntyminen on kärsimystä, vanhuus on kärsimystä, kuolema on kärsimystä, tuska ja epätoivo ovat kärsimystä, epämiellyttävän kohtaaminen on kärsimystä, tyydyttämätön halu on kärsimystä, mielen ja kehon viisi aggregaattia, jotka muodostavat halut, ovat kärsimystä.

Toinen jalo totuus on, että kärsimys saa alkunsa haluista, jotka saavat aikaan jälleensyntymisen ja jotka liittyvät aistimielihyvään: tyydytyksen etsiminen tältä fyysiseltä tasolta sekä mielihyvien kaipuun tuolta puolen, kaipuu syntyä uudelleen, kaipuu kuolla.

Kolmas jalo totuus on, että kärsimyksen lakkaaminen on intohimon todellista poissaoloa, tuon mielihyvien kaipuun, tuon kaipuun syntyä ja tuon kaipuun kuolla täydellistä tuhoamista. Se, että ei anna enää sijaa tuolle kaipuulle, saa aikaan kärsimyksen lakkaamisen.

Neljäs jalo totuus on totuus tiestä, joka vie tuskan lakkaamiseen ja poistamiseen. Se on tie, joka johtaa Maran eliminaatioon sekä Olemuksen pohjimmaisen totuuden näkemiseen, ja sen vuoksi korkeimpaan onnellisuuteen ilman rajoja.

Tämä tie on Buddhan mukaan kahdeksanosainen, ja sitä alettiin kutsua jaloksi kahdeksanosaiseksi poluksi.

Tätä jaloa tietä pitkin on kuljettava kaikissa kahdeksassa kohdassaan jättämättä yhtäkään ainoaa huomiotta. Vain siten ihmisestä voi tulla Buddha.

1. OIKEA NÄKEMYS.
   On näkemistä todellisuuden mukaisesti: että on olemassa kärsimystä, sen syy, sen lakkaaminen ja sen lakkaamiseen johtava polku.
2. OIKEA AJATTELU.
   Ajattelu, joka on vapaata aistillisuudesta, pahasta tahdosta ja julmuudesta.
3. OIKEA PUHE.
   Puhe, joka on vapaata huijauksesta, loukkauksesta, panettelusta ja typeryydestä.
4. OIKEA TOIMINTA.
   Toimintaa, joka on vapaata murhaamisesta, varastamisesta, aviorikoksesta, valheesta ja päihteistä.
5. OIKEA ELINKEINO.
   Kun oppilas välttää kieroutunutta liiketointa (ennustusta, koronkiskontaa, aseita, eläviä olentoja, lihaa, päihteitä ja myrkkyjä, hän ansaitsee elantonsa oikeellisin ja kunniallisin keinoin.
6. OIKEA PONNISTUS.
   Oikealla ponnistuksella estetään negatiivisia ajatuksia ja kehitetään positiivisia.
7. OIKEA TARKKAAVAISUUS.
   Kun seuraaja elää tarkkaavaisena, hän tietää kehon, aistien, mielen ja ajatusten olevan ohimeneviä ja rappioon tuomittuja.
8. OIKEA KESKITTYMINEN.
   On mielen yksisuuntaisuutta erityisten hengitys- ja meditaatioharjoitusten kautta.

Buddhat pelkästään osoittivat tietä. Meidän itse täytyy tehdä työ.

Olla tekemättä moraalisia loukkauksia, tehdä hyvää ja puhdistaa oma sydän – se on kaikkien buddhien opetus.

Pohdittuaan neljää jaloa totuutta sekä kärsimyksen lakkaamiseen johtavaa tietä Buddha kertoo meille IKUISEN PALUUN KAHDESTATOISTA SYYSTÄ, kärsimyksen alkuperästä, eli hän selittää meille miksi synnymme uudelleen kerta toisensa jälkeen tähän maailmaan tai muihin.

1. Tietämättömyys.
2. Tietämättömyys synnyttää mielen muodostumia.
3. Mielen muodostumat synnyttävät tietoisuutta.
4. Tietoisuus synnyttää mielen ja kehon.
5. Mieli ja keho synnyttää aisteja.
6. Aistit synnyttävät kosketusta.
7. Kosketus synnyttää aistimusta.
8. Tunne synnyttää halua.
9. Kaipuu synnyttää takertumista.
10. Kaipuu synnyttää olemiseen palaamisen prosessia.
11. Olemiseen paluun prosessi synnyttää jälleensyntymistä.
12. Jälleensyntymä synnyttää rappiota ja kuolemaa, kuten myös tuskaa, vaikerrusta, kipua ja epätoivoa.

Ymmärtääksemme näitä ikuisen paluun kahtatoista syytä syvässä merkitysessään, meidän täytyy kääntyä kaikkien aikojen gnosiksen puoleen.

Meidän tulee tietää, että viimeinen linkki on tietämättömyys.

Aivan kuten Sakyamuni näki,  kärsimyksemme syyn alkuperä osuu suuresti yksiin maailmankaikkeuden eri sefirotisten alueiden kanssa, joten katsokaamme miten:

1. Tietämättömyys.
   Absoluutista lähteneellä neitseellisellä kipinällä ei ole itseoivallusta eikä tietoisuutta itsestään, joten sen vuoksi sen täytyy hankkia kokemusta ja sen täytyy jakautua taso tasolta siirtyen aina seuraavalle.
2. Tietämättömyys edellyttää mielen muodostumia..
   Hermes Trismegistus sanoo: «Kaikki on mieltä, universumi on mieltä». Sen vuoksi Monadin eli neitseellisen kipinän seuraavat jakautumiset ovat tietämättömyyden synnyttämiä ja tuovat mukanaan subjektiivista näkemystä nimenomaan meitä ympäröivästä maailmankaikkeudesta.

Jatkuu.