Kuolema muinaisessa Egyptissä |
Kirjoittanut Editor VOPUS | |
Óscar Uzcategui sanoo kirjassaan "Gnostilainen Egypti" (Egipto Gnóstico): [...] "Joka muodostuu saman asian toistumisesta loputtomissa aspekteissa ja tekee ajan eri mitoista ymmärrettäviä. Kuten voi nähdä, näissä postulaateissa on filosofinen ulottuvuus, jonka kanssa vasta nykyfilosofia on voinut olla samanvertainen monien, useita vuosisatoja sitten alkaneiden harhailujen jälkeen. Ilmaistaessa jokainen prinsiippi heijastaa tietoa sitä edeltävästä syystä. Ja se johtuu siitä, että egyptiläiset omistivat ison osan elämäänsä elämän ja kuoleman mysteereihin sukeltamiseen meditaation kautta. Jotkut pinnalliset ihmiset sanovat aiheeseen liittyen halveksivasti: Se johtuu siitä, että egyptiläiset elivät ennemminkin tutkiakseen kuolemaa kuin tutkiakseen elämää. Me gnostikot sanomme tri Samaelin rinnalla seuraavasti: Elämä muodostuu kuoleman hevosten kavioiden jäljistä. Kuolemasta voimme oppia kaiken, elämästä hyvin vähän. Jos jyvä ei kuole, kasvi ei synny. Kuolema synnyttää elämän.On hämmästyttävää tietää yhden transsendenteimmista asioista, joita faaraoilla oli elämässään, olleen heidän oman hautansa rakentaminen, jonne he ikuistivat lakinsa hyvin yksityiskohtaisesti satojen hienotekoisten hautajaisesineiden, loistokkaiden huonekalujen ja hienojen arkielämän esineiden jne. kautta. Muinaiset egyptiläiset pitivät elämää ohikulkupaikkana, mihin ihminen saapui maksaakseen oikeudestaan sukeltaa tietoisuuden yliaistillisiin maailmoihin, saavuttaen onnellisuuden. Mutta miksi faarao haudattiin niin merkittävän aarteen kanssa? Ja jos sinetöimisen jälkeen hautaa ei koskaan tulisi avattaman, miksi se koristeltiin niin kauniilla maalauksilla, joita kukaan ei koskaan voisi katsella? Muinaisen Egyptin haudoista puhuminen on astumista symboliikan täyteiseen maailmaan, jossa mitään ei tehty syyttä suotta: kaikkeen liittyy symbolinen tai toiminnallinen syy. Ei ole olemassa yhtäkään toisen kanssa samanlaista hautaa. Ja siitä huolimatta kaikissa haudoissa voi aina havaita uskonnollista samanlaisuutta. Jokainen niistä koostuu saleista ja käytävistä tai auloista selkeän tarkoituksellisesti: haudat näyttävät itsessään kuvaavan kuolleen matkaa toisessa maailmassa – siitä johtuu, että ne seuraavat itä-länsi -akselia, erityisesti 19. dynastiasta lähtien. Asiantuntijat uskovat näkevänsä näissä rakenteissa – jotka muodostuvat neljän, portaikoista tai luiskoista koostuvien käytävien jatkuvasta sarjasta, jotka aina laskeutuvat kohti maan sisustaa – pyrkimyksen jäljitellä käytäviä, joita oli Keskivaltakunnan pyramideissä, kenties kuin tuonpuoleisen tuskallisia, vaarantäyteisiä polkuja. Jos kuollut, kuten aurinko, ei onnistunut astumaan seuraavaan päivään, hän ei ylösnoussut. Niiden (hautojen) käytävien muurit sekä kamarit ovat täynnä mytologisia kuvia, kohtauksia jumalolennoista, hengistä, vihollisista ja vaaroista, jotka liittyvät Ran matkaan tuonpuoleisessa. Tällä jumalalla, Auringolla, on ikuinen kierto: elämän ja kuoleman, päivän ja yön kierto. Joka päivä aurinko nousee idästä ja antaa elämää Niilin maalle. Samalla tavalla, illan saapuessa, aurinko piiloutuu horisonttiin, se kuolee lännen vuorien taakse. Yön aikana joukko vihollisia ja vaaroja uhkaavat sitä sen matkalla maanalaisen maailman halki ja yrittävät tuhota sen, jotta se ei nousisi jälleen seuraavana päivänä. Mutta Ra, jumalolentojen avulla, astuu jälleen valoon, niin kuin joka päivä. Nämä matkat on taltioitu suurenmoisiin kirjoihin, jotka Ran teologit ja papit kirjoittivat Uuden valtakunnan aikana kuvatakseen faaraon matkaa kohti Ran edustamaa syvällistä, sisäistä Todellista Olemustaan. Faarao yhtyy laivassaan jumaluuteen yöllisen matkan aikana, ja Hänen kanssaan hän kohtaa kohti ikuista onnellisuutta vievän tien eri vaarat. Tämän vuoksi farao kopioi ja jäljensi tekstit ja tapahtumat Ran tunnuskuvin, sillä kuva ja kirjoitus omasivat muinaisessa Egyptissäviisauden magiaa. Kuninkaallisten hautojen koristeluja Uuden valtakunnan ajalta voidaan pitää yksityiskohtaisina karttoina matkasta kohti Aurinkoa, kohti Olemuksen intiimiä itseoivallusta. On olemassa erilaisia kirjoja, jotka kertovat meille tuosta muinaisten egyptiläisten mytologisesta maailmasta. Kenties tunnetuin on Kuolleiden kirja, joka menneinä aikoina tunnettiin nimellä "Peri Em Heru" (Kirja valoon astumisesta). Ollen koko Egyptin kansan saatavilla, se piti sisällään keinoja välttyä maanalaisen maailman, Duatin vaaroilta, läpäistä Osiriksen tuomio ja matkustaa Aaruun (Yaaru, Iaru tai Aalu), paratiisimaiseen paikkaan, missä Osiris hallitsi – paikkaan, missä Suuri Valo, jumaluuden ikuinen päivä, hallitsi. |